Miten nopeasti on juostava, jotta pysyisi paikallaan? Onko kevyt hölkkä tarpeeksi korkeakoulutuksen nykyisen roolin ylläpitoon yhteiskunnassa, vai onko tarpeen juosta paljon nopeammin? Maailman muuttuminen saa pään pyörälle. Näin ollen hankitun koulutuksen on myös muututtava tullakseen toimeen tässä maailmassa. Tämä pitää erityisesti paikkansa, jos haluamme korkeakoulutuksen yhteiskunnalle antaman panoksen menevän eteenpäin, EBS:n rehtori ja professori Meelis Kitsing kirjoittaa.
“Punaisen Kuningattaren” hypoteesi Lewis Carrollin legendaarisesta romaanista Liisa Ihmemaassa sopii erityisen hyvin näihin muuttuviin aikoihin. Kun Liisa valittaa läkähtyneensä juoksemiseen, vaikka hän on pysynyt samassa paikassa mistä lähti juoksuun, Punainen Kuningatar toteaa, että hänen kotimaassaan on juostava minkä pystyy vain pysyäkseen paikallaan. Jos haluat saavuttaa jotakin, sinun on juostava ainakin kaksi kertaa nopeammin.
Vanha malli, jossa ensin valmistutaan, sitten rakennetaan ura omalle alalle jonka jälkeen jäädään eläkkeelle, ei enää toimi. Ammattiluokittelut ja työmarkkinoiden tarpeet muuttuvat nopeasti. Ihmiset vaihtavat työpaikkaa ja jopa ammattia kasvavaan tahtiin. Palkkatyö ja yrittäjyys vuorottelevat. Samaan aikaan keskimääräinen elinajanodote kasvaa, joten aktiivisia työvuosia on itse kullakin yhä enemmän. Korkeakoulutuksen keskittäminen elinkaaren alkuun ja sen tarjoaminen periaatteella “sama lippis joka päähän” ei enää vastaa kysyntään.
Kunnianhimo tavoitteissa kasvaa
Kun otetaan huomioon yhteiskunnan tarpeet ja yliopistojen mahdolliset kehityssuunnat, Virossa koulutukselle asetetut tavoitteet ovat keskittyneet muodolliseen koulutukseen eivätkä missään tapauksessa ole riittävän kunnianhimoisia. Jotta leijonanosa Viron väestöstä voisi kehittyä työmarkkinoiden tarpeisiin, tietoja ja taitoja pitäisi parannella jatkuvalla pohjalla. Valitettavasti, kuten Viro 2035-strategiassa todetaan, vain viidesosa aikuisista jatko-opiskelee, ja kaikkein epätodennäköisimmin niin tekevät vanhemmat ja pienipalkkaiset ihmiset, jotka sitä erityisesti tarvitsevat. Seuraavan 15 vuoden aikana haluamme nostaa aikuisopiskelijoiden osuuden 25 prosenttiin väestöstä. Tämä ei riitä.
Yleensä korkeakoulutuksen kehitystä on tarkasteltu elinikäisen oppimisen ja muodollisen oppimisen vastinpareilla. OECD otti tällaisen jaottelun käyttöön yliopistojen tulevaisuuteen vaikuttavien avaintekijöiden osalta jo 2004. Vaikka tätä asteikkoa on käytetty pitkään, mallit eivät välttämättä ole toistensa vastakohtia. Muodolliset tutkinto-opinnot voidaan yhdistää elinikäiseen oppimiseen. Tähän EBS on pyrkinyt kaksi vuotta sitten lanseeratuilla nanotutkinnoilla, joissa eri nanotutkintoja yhdistelemällä opiskelijat voivat hankkia maisterin tutkinnon sopivassa aikataulussa.
Toisaalta on tapana erotella, missä määrin opetus välittyy teknologia-alustoilla ja kuinka paljon siinä on perinteistä luokkahuoneoppimista. Molempien lähestymistapojen vahvuuksia on mahdollista hyödyntää yhdistämällä ne taitavasti. Esimerkiksi tarjoamalla opiskelijoille luentoja maailman huippututkijoilta koulutusalustojen kautta ja keskustelemalla niistä sitten seminaarissa luokkahuoneessa. EBS toteuttaa tällaista lähestymistapaa yhteistyössä koulutusalusta Courseran kanssa.
Jossain määrin yliopistot ovat aina olleet alustoja, mutta nyt digitaalinen aikakausi tarjoaa paljon uusia mahdollisuuksia. Digitaaliset alustat mahdollistavat globaalin verkostoitumisen. Näin syntyy mittakaavaefekti. Koulutusta voidaan tarjota missä tahansa ja kaikille. Koulutusalustojen tehokas käyttö mahdollistaa yksilöllisen räätälöinnin ja joustavuuden. Keskiverto-opiskelijalle ei tarvitse tarjota yhtenäistä mallia, vaan voimme kehittää tiettyjä aineita, joita omassa yliopistossamme haluaa opiskella ehkä vain viisi ihmistä. Koulutusalustan kautta harvinaisen aineen opetusta voidaan tarjota kaikkialla maailmassa, missä se löytää laajemman yleisön.
Uuden maailman vaatimuksia
Samalla on kiinnitettävä huomiota siihen, miten eri yliopistot luovat lisäarvoa toisiaan täydentämällä. Hyvät yliopistot tarjoavat tieto- ja oppimismahdollisuuksia yhteisölle myös ilmaiseksi. Sitä tuetaan muista rahoituslähteistä. Jotkut asiat tehdään rahan ansaitsemiseksi, mutta tässä rahoitus tukee kehityksen kannalta strategisesti tärkeitä aiheita. Tiedettä tuetaan budjetista, uusia aiheita kehitetään tutkimuksen pohjalta, niistä tehdään mielekkäämpiä ja ajankohtaisempia.
Estonian Business School on Viron ainoa yksityinen yliopisto, ja sen valtteja ovat nopeus ja joustavuus. Vakuutamme, että oppimismahdollisuudet ja -tavoitteet vastaavat yhteiskunnan ja työmarkkinoiden tarpeita. Liiketoiminnan väistämätön osa on paitsi tehdä voittoa, myös käsitellä yhteiskunnan, ympäristön ja muuttuvan talouden ongelmia. Mutta kuinka moni meistä on näiden tehtävien tasalla ja valmis toteuttamaan tarvittavat muutokset sen sijaan, että juoksee niiden perässä kevyttä hölkkää?
Valmentaaksemme johtajia uuden maailman haasteiden ratkaisemiseen kehitimme innovatiivisen maisteriohjelman “Business Innovation in the New Economy”. EBS tarjoaa myös stipendejä parhaille hakijoille edistääkseen uutta ja parempaa maailmaa koulutuksen avulla.
Uusi maisteriohjelma keskittyy kahteen päälinjaan. “Leveraging Green Economy Innovation” valmentaa opiskelijoita käsittelemään ilmastonmuutosta, biodiversiteettiä, kestävää kehitystä ja muita vihreitä kysymyksiä huippuluokan liiketoiminta- ja johtamistaitojen lisäksi. “Leading Digitalisation and Navigating the Start-up Economy” käsittelee paitsi prosessien varsinaista automaatiota ja digitalisaatiota myös niiden taustalla olevia inhimillisiä voimavaroja. Ohjelma tarjoaa vastauksia kysymyksiin siitä, miten digitalisaation taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset voidaan tasapainottaa ja mitä perinteiset yritykset voivat oppia startup-yrityksiltä.
Yhteistyötä kilpailun sijaan
Palatakseni “Punaisen Kuningattaren hypoteesiin”, jos aiemmin katsottiin, että sopeutuminen ympäristöön oli evoluution liikkeelle paneva voima, myöhemmin on havaittu, että lajien väliset suhteet ovat paljon merkittävämmässä roolissa. Jos yksikin yhteisön lajeista muuttuu, se pakottaa kaikki muutkin muuttumaan.
Ihannetapauksessa myös koulutus ja siihen liittyvät digitaaliset alustat ovat ekosysteemejä, joissa pikemminkin täydennämme toisiamme kuin kilpailemme. Samalla on pysyttävä ympäröivän maailman tasalla. Kevyt hölkkä ei enää riitä paikalla pysymiseen. On pakko juosta paljon nopeammin, jos haluamme, että korkeakoulutus vastaa maailman tarpeita.
